TV-sarjoissa elämässään menestyneet ihmiset kuvataan usein hyvännäköisinä, aktiivisina, eteenpäin pyrkivinä, tehokkaina, sporttisina ja nuorekkaina. He ovat yleensä varakkaita selviytyjätyyppejä, joilla on paljon ystäviä ja vaikutusvaltaa, ja jonkin verran myös vihamiehiä. Menestyneitä ei esitetä yleensä heikkoina, haavoittuvina tai saamattomina. Päinvastoin, menestyjät selviävät mistä vaan. Useissa sarjoissa - kuten Kauniissa ja rohkeissa - nämä sankarit heräävät tämän tästä jopa kuolleista!

Sain tänään luettua Nuoren Werterin kärsimykset loppuun. Ikäväkseni minun on todettava, että kirja oli melkoisen pitkäveteinen, jopa turhauttava, ja henkilöihin oli vaikea samaistua. Vaikka kirjassa kuvailtiin liikaakin ympäristöä ja tapahtumia, en silti onnistunut eläytymään tarinaan. Ehkä tekstin etäiseksi jääminen johtui käytetystä kielestä tai kerronnan tavasta. Yleensä minun ei ole vaikea samaistua lukemiini tarinoihin ja olen nautiskellen lukenut historiallisia romaaneja - eläytyen täysillä! Parhaillaan minulla on kesken John Boynen Tarkoin vartioitu talo, joka kertoo tarinan Venäjän vallankumouksen ajalta 1900-luvun alkupuolelta. Kirja on mielestäni vastustamaton!

On kuitenkin myönnettävä, että Wertherin tarinan traaginen loppu säväytti kirjan puisevuudesta huolimatta. Wertherin ja hänen rakastamansa Lotten dialogi ja Wertherin viimeiset kirjeet rakastetulleen olivat kiinnostavinta luettavaa. Jäin pohtimaan kirjan 1700-luvulla käynnistämää itsemurha-aaltoa kiihkoromanttisten nuorten keskuudessa. Nykymaailmasta käsin tapahtunutta on vaikea ymmärtää. Ehkä nykyään on olemassa enemmän kertomuksia, joihin on mahdollista samaistua. Tarinat onnettomasta rakkaudesta eivät ole hävinneet minnekään, mutta niiden rinnalle on kai ilmestynyt myös vaikeista menetyksistä selviytymisestä kertovia tarinoita ja sinkkuuden ihanuuden ylistyslauluja! Lisäksi joka paikassa toitotetaan, kuinka maailma on täynnä hottiksia, kun vain osaa etsiä oikeista paikoista. Ehkä isoin ero Wertherin ajan ja meidän aikamme välillä on se, että ihmiset liikkuvat ympäri maailmaa ja kohtaavat enemmän mahdollisia kumppaneita, eikä lopullista elämänkumppaniaan enää tarvitse bongata lähinurkilta.

Olen nyt lukenut Nuoren Wertherin kärsimykset -kirjaa puoleenväliin asti. Se koostuu herkän, nuoren taiteilijan Wertherin kirjeistä. Werther on korviaan myöten rakastunut Lotteen, joka on kuitenkin menossa toisen miehen kanssa naimisiin.  

Wertherin elämä vaikuttaa tunteiden täyteiseltä, ehkä hieman raskaaltakin. Kirjasta saa käsityksen, että elämä on ollut 1700-luvulla nykyistä verkkaisempaa, sen verran perusteellisesti Werther kirjoittaa kirjeissään tuntemuksistaan ja elämänsä jokapäiväisistä tapahtumista. Minkähänlaista yhteydenpito ystäviin olisi, jos vielä nykyäänkin ihmiset kirjoittaisivat toisilleen tekstareiden sijaan pitkiä ja vuolaita kirjeitä? Kielenkäyttö voisi ainakin olla aika erilaista. 

Wertherin kirjeitä lukiessa tuli myös mieleen, että romanttiseen rakkauteen suhtauduttiin hänen aikanaan haudanvakavasti! Väistämätön oletus oli, että jos suhteeseen kerran ryhdytään, siinä pysytään kunnes kuolema erottaa. Parisuhteeseen lupautuminen tarkoitti siis tuolloin aika lailla eri asioita kuin nykyään, jolloin kumppanin voi laittaa kiertoon, jos tämän naama alkaa ärsyttää! Romanttinen rakkaus on toki vielä nykyäänkin arvostettua ja monet ajattelevat olevansa yhdessä koko elämänsä ajan. Onneksi on kuitenkin niin, että tunteiden tai tilanteen muuttuessa kuolema ei ole ainut eikä ensisijainen vaihtoehto... Jatkan lukemista ja yritän päästä vielä syvemmälle 1700-luvun romanttisen rakkauden maailmaan. ;)

Valitsin luettavakseni kijan Nuoren Wertherin kärsimykset. Kiinnostuin siitä, koska kirjan takakannessa ei paljasteta siitä paljoakaan, mutta sain selville, että sen aihe on ajaton ja suosittu; yksipuolinen rakkaus. Kirja on ollut hyvin suosittu ja toiminut "esikuvana" monelle romaanille.

Nuoren Wertherin kärsimykset on ilmestynyt jo vuonna 1774. Uskon, että siinä on vanhanaikaisia piirteitä, mutta toivon, että ne eivät häiritse kertomukseen syventymistä. Odotan, että saan liikuttua tarinaa lukiessani, sillä usein juuri tätä muistuttavat kirjat ovat saaneet kyyneleet silmiin monille.