Olen nyt lukenut Nuoren Wertherin kärsimykset -kirjaa puoleenväliin asti. Se koostuu herkän, nuoren taiteilijan Wertherin kirjeistä. Werther on korviaan myöten rakastunut Lotteen, joka on kuitenkin menossa toisen miehen kanssa naimisiin.  

Wertherin elämä vaikuttaa tunteiden täyteiseltä, ehkä hieman raskaaltakin. Kirjasta saa käsityksen, että elämä on ollut 1700-luvulla nykyistä verkkaisempaa, sen verran perusteellisesti Werther kirjoittaa kirjeissään tuntemuksistaan ja elämänsä jokapäiväisistä tapahtumista. Minkähänlaista yhteydenpito ystäviin olisi, jos vielä nykyäänkin ihmiset kirjoittaisivat toisilleen tekstareiden sijaan pitkiä ja vuolaita kirjeitä? Kielenkäyttö voisi ainakin olla aika erilaista. 

Wertherin kirjeitä lukiessa tuli myös mieleen, että romanttiseen rakkauteen suhtauduttiin hänen aikanaan haudanvakavasti! Väistämätön oletus oli, että jos suhteeseen kerran ryhdytään, siinä pysytään kunnes kuolema erottaa. Parisuhteeseen lupautuminen tarkoitti siis tuolloin aika lailla eri asioita kuin nykyään, jolloin kumppanin voi laittaa kiertoon, jos tämän naama alkaa ärsyttää! Romanttinen rakkaus on toki vielä nykyäänkin arvostettua ja monet ajattelevat olevansa yhdessä koko elämänsä ajan. Onneksi on kuitenkin niin, että tunteiden tai tilanteen muuttuessa kuolema ei ole ainut eikä ensisijainen vaihtoehto... Jatkan lukemista ja yritän päästä vielä syvemmälle 1700-luvun romanttisen rakkauden maailmaan. ;)